Helismaata ja Kärkeä mukaillen:

Uistelujenkka

Ootko haukien uisteluun tuskastunut, onko tunne oot jotakin vailla?
Keulaportti kun färjan on sulkeutunut, etsit onneas Åålannin mailta.
Kohta peltisi kuohuissa kiiltää,
siimat aaltojen selkiä viiltää.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa, sinne tahdoin taas uudestaan.

Se on Yamarinin, Sharkin ja Busterin maa, se on toiveitten kehto ja hauta.
Moukantuurilla tomppelit kalojaan saa, mutta meitä ei luojakaan auta.
Ei oo arvossa mies vaan sen paatti,
savonmies pilothausessaan naattii.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa, miksen voi sitä unhoittaa.

Sumupankit sen rannoilla kiusana on, jos ois kerrankin tuuleton hetki.
Taikka maininki valtaisa ja armoton, menee rannalla hukkaan se retki.
Kaikuun noususta kun jääpi merkki,
sitä ymmärrä ei itse Erkki.
Se on sellainen seutu ja sellainen maa, jonka tahdon mä unhoittaa.

Neljäseiska on siellä ja Sandgrundikin, koirankuonokin monelle on tuttu.
Niistä paikoista voit saada lohenkin, Hutibankki lie oudompi juttu?
Kun vain oikea koro on eessä,
kun salakoita liottelet veessä.
Kaiken sieltä kun voisinkin unhoittaa, miksi vieläkin kärsiä saan.

Junttijoukkoja sakeasti ulapalla on, ne on vyöryneet tänne kuin hunnit.
Määrä promillia veressä on uskomaton, väliin jääneet on merenkulun tunnit.
Niitten kulku on outo ja vakaa
niin kuin raitiovaunalla rataa.
Sitä sakkia en osaa rakastaa, oisko parempi ne upottaa?

Kateutta sen aaltojen kätköissä on ja se iskee kuin vaaniva hukka.
Suunnitelmansa kiero ja arvaamaton kukaan auttaa ei voi, poikarukka.
Kossu kavalasti iski, puun takaa
nyt on kakskytä plussani vapaa.
Kalan sellaisen tahdon mä unhoittaa, enää odotan dementiaa.

Lopuksi
En halua syyllistää kaikkia Järvi-Suomen ihmisiä, löytyy niitä idiootteja muualtakin. Jotenkin vain ne sisämaan hemmot ovat osuneet useammin silmiin ja korviin.

 

Kuva: tuipal.net - blogi